24.7.2017

TUOTETESTAUS: EFFAX NAHANKIILLOTUSSUIHKE


Blogileiri on nyt ohi ja on pakko sanoa, että oli todellakin mieleenpainuvin leiri koskaan! Pääsimme kehittämään taitojamme bloggaajina, sillä meillä oli joka päivä aiheeseen liittyviä tehtäviä. Tämä postaus on toteutettu yhtenä tehtävistä, sillä pääsimme toteuttamaan kaupallista yhteistyötä Playsson.netin kanssa. Ideana oli siis tehdä tuotetestaus valikoiduista tuotteista, jotka saimme jälkeenpäin omaksi. Minulle annettiin Effaxin nahankiillotussuihke. Googlen vapaan käännöksen mukaan se on tarkoitettu esimerkiksi nahan, ratsastussaappaiden, chapsien sekä muiden hevosvarusteiden kiillotukseen ja puhdistukseen.

Tuotteeni oli ensinäkemältä tavallinen pullo, joita saa esimerkiksi Hankkijalta tai muista erilaisista hevostarvikeliikkeistä. Odotuksia ei ollut, sillä en koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt samankaltaista tuotetta. Ravivarusteita olen puhdistanut vain valjassaippuoilla, mutta se on ollut todella tahmea käsitellä ja kädet likaantuvat aina valjaita pestessä.


Sain puhdistettavakseni Olgan toisen chapsin. Puhdistus- ja kuvauspaikaksi valikoitui jakkara. Aluksi hirvitti kuvien tulokset, mutta nyt oikeasti jälkeenpäin kuvat ainakin minun mielestäni näyttävät todella kivoilta. Tämän postauksen kuvia ei ole käsitelty millään tavalla, jotta näkisitte oikean tuloksen.

Meitä oli kaksi putsaamassa chapseja ja Tytti kuvasi meitä jatkuvasti. Olga putsasi suihkeen lisäksi myös satulasaippualla toisen oman chapsinsa, joten molemmista tuli hieman erilaisia. Satulasaippualla sai hieman kiiltävämmän tuloksen, muttei kyllä yhtään puhtaamman. Siksi yllätyin suuresti suihkeen tehokkuudesta. Lisäksi sitä ei tarvinnut suihkuttaa edes kovin paljoa, jotta sain chapsin puhdistettua. Suihkimme chapseille pari suihkausta kiillotusainetta ja pyyhimme ne sienillä nahkaan, välillä vesiastiassa kastaen. Chapseista tuli mielestäni todella mukavan siistit sekä kiiltävät ja lika oli täysin poissa. Lian sai myös todella helposti kangasosista sekä vetoketjuista pois.

ennen...

jälkeen!

Varmaan koko leirin näkyvin muutos tapahtui kengilleni. Betty keksi puhdistaa omia kumisaappaitansa, joten minä kokeilin samaa keltaisille Converseilleni. Suihkutin sienen karheaan puoleen hieman suihketta ja aloin hinkkaamaan kenkien kumiosaa. Parin pyyhkäisyn jälkeen ihmettelin, että keltaisen alta oikeasti näkyy valkoista. Kyselin myös muilta, näkyykö tuossa oikeasti valkoinen läntti ja muut vastasivat kysymykseeni myöntävästi.

Jatkettuani putsausta vähän aikaa, alkoi oikeasti kenkieni valkoinen kumipinta näkymään kunnolla. Kummastelin tätä ääneen, sillä miten nahankiillotusaine olisi tähän vaikuttanut? Putsattuani loppuun sen kengän, en ollut lähes uskoa lopputulosta. Keltaisesta kumiosuudesta oli paljastunut uuden valkea Converse. Kuvia muutoksesta alla:



Huomatessanne viimeistään tässä vaiheessa tuotteen hyvän laadun, haluatte varmaan tietää sen hyvät ja huonot puolet?

+ MONIKÄYTTÖINEN: suihke on todellakin toimivaa, oli se sitten nahkaa, kangasta tai kumia. 
+ HALPA HINTA: tuotetta saa halvimmillaan kahdeksasta eurosta ylöspäin.
+ EI MUITA PESUAINEITA: tuote toimii myös hyvin ilman muita  rasvoja tai pesuaineita.
+ TURVALLINEN KÄYTTÄÄ: et kuole, jos suihketta menee hieman iholle tai vaatteisiin.
+ EI SOTKE: suihke on siis varsin siisti, koska aineen määrää saa hyvin säädeltyä sumutepullosta, eikä se rasvaa sormia.
- VAIKEA SAADA: tuotetta on nyt myynnissä ainakin Börjesillä ja Horzessa. Hinnat vaihtelevat kauppojen mukaan, mutta Playsson.net tuo tätä myyntiin lähiaikoina.
- PIENI PULLO: riittää hyvin varusteiden kiillotukseen, mutta koko varustekaapin puhdistukseen kannattaa ostaa kaksi pulloa.



23.7.2017

PROPAGANDALIPPIS


Tänään oli blogileirin toiseksi viimeinen päivä. Huomenna lähtö kotia kohti ja on ollut aivan mahtava viikonloppu! Kaikki bloggaajat ovat ystävystyneet leirillä ja naurua ei ole leiriltä todellakaan puuttunut. Vaikka kaikki ovat täällä kuitenkin erilaisia, on kaikilla silti yhteinen aihe - nimittäin bloggaus sekä hevoset. Siksi juuri leirillä on ollut aivan huippua. Huominen kotiinlähtö ei ole helppoa, sillä nyt esimerkiksi materiaalia blogiin on saanut päivittäin ja yhteishenki on ollut todella ihana täällä. Penina ja Alex ovat opettaneet sekä johtaneet leiriä todella hienosti, iso kiitos heille tämän järjestämisestä! 

Ohjelmassa tänään oli hevoshierontaa, jossa Linnea Huilla piti meille esityksen Olgan Ilo-hevosella. Linnea näytti meille, miten hevosta voidaan venytellä sekä osat, joista hevosta kannattaa hieroa. Hän myös kertoi meille, mistä löytyvät hevosten useimmat jumit. Ilo nautti selvästi Linnean kevyestä painelusta, sillä alahuulikin rentoutui. Lopuksi Iloon maalattiin liidulla luita ja lihaksia. Linnean käsittelyssä oli myös Betyn Kolera-hevonen.

Hieman venähtäneen hierontatuokion jälkeen oli ohjelmassa valokuvausta. Linnea kuvasi Pekkaa, Iloa sekä Puttea. Minulla on myös kuvia noista jokaisesta, mutta muokkausoperaatio on vielä hyvin vahvasti kuvissa kesken. Siksi ne tulevat todennäköisesti näytille vasta leirin jälkeen tai jopa vasta elokuussa. 


Valokuvauksen jälkeen oli ohjelmassa ruoka - tietysti. Ennen ruokaa tuotiin minulle ravuri maastolenkkiä varten, sillä ihana Penina oli hommannut tänne juuri minulle hevosen. Mielestäni oli todella kiva, kun sai valita ratsastuksesta sekä ajosta. Huomenna onkin sitten kyllä vain ohjasajoa, sillä Ruben vietiin jo tänään takaisin kotiinsa. 

Maastolenkki oli sitten seuraavaksi ohjelmassa, jopa kuuden hevosin voimin. Menimme erilaisia reittejä, välillä hyvää hiekkatietä ja välillä todella pehmeää metsätietä. Roosan kanssa koimme tämän todella pehmeän hiekkatien sekä isojen kivien hirveyden, sillä polun jälkeen jalat kyllä huusivat hoosiannaa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti, jos toki pientä luisumista ei laskettaisi. Onneksi edessä oli harvinaisen fiksu hevonen, joka päivä ei samanlaisia tule vastaan. 

Ratsastajat menivät ravaamaan Ypäjän raviradan hiittirataa, kun samaan aikaan minä sekä Roosa päästelimme radalla Rubenilla. Sillä oli koko kävelymatkan ajan hirveät menohalut, joten ratareissu saattoi auttaa. Ajoimme ensiksi Roosan kanssa sillä noin kaksi kilometriä, jonka jälkeen Roosa hyppäsi radan reunaan kuvaamaan. Ajoin itsekseni muutaman kierroksen ja kävelin hiukan. Kierrokset ajettuamme lähdimme Roosan kanssa etsimään muita hiittisuoralta, mutta he olivatkin ilmeisesti ravanneet koko matkan, joten emme saaneet ratsastajia kiinni ennen hiittisuoran loppua. 

Päätimme Roosan kanssa vetää vielä yhden kierroksen, mutta hevosella oli jo väsymys havaittavissa. Käskeä ei tarvinnut edes paljoa, sillä hän toimi omalla moottorilla ja hoiti homman hienosti kotiin! Hömppähiitistä tuli todella kiva fiilis ja oli aivan mahtavaa päästä ajamaan kirjaimellisesti ensimmäistä kertaa urku noin auki (=ajamaan täysiä.)


Maastosta kävelimme takaisin kotitallille vain Roosan sekä Rubenin kanssa, sillä ratsastajat menivät kahluuttamaan hevosiaan. Ravasimme sekä kävelimme, mutta jollain tapaa ratsut olivat silti ehtineet meidän edelle. Tallille päästyämme Penina yllätti meidät leirikisoilla. Suoritin radan ensimmäisenä, joten en edes ehtinyt opetella sitä. Onneksi meitä avustettiin radan aikana koko ajan, joten mokia ei oikeastaan voinut ohjauksen puolesta tehdä.

Radan ensimmäisenä oli pujottelu. Olin ainoa kärryjen kanssa, joten rataa oli hieman helpotettu. Pujottelimme Ruben kanssa noin neljä merkkiä, jonka jälkeen ajoimme portista sisään. Nappasin edessä olevalta rastilta hevosenkengän ja kiikutin sen toiselle rastille. Tämän jälkeen meidän piti Ruben kanssa vain ajaa neliöön ja pakittaa siitä ulos. Palkintona saimme hienot ruusukkeet, mutta Rube ei ollut oikein edustuskunnossa sen hikisyyden takia. Koko hevonen oli nimittäin hiestä märkä tämän lenkin jälkeen.

Kisan jälkeen varusteet pois ja hevonen pesulle. Ruben kaikki varusteet olivat kirjaimellisesti aivan hiestä märät, joten pesin ne ja laitoin ulos kuivumaan. Vein Ruben vielä pesun jälkeen juomaan sekä ulos hetkeksi syömään hieman vihreää. Pistin sen sitten karsinaan, josta se muutaman tunnin jälkeen vietiin takaisin kotitallille. 


Illalla kävimme pyörähtämässä vielä Peninan sekä muiden kanssa Hevosopistolla, lähinnä ihastelemassa maneeseja ja derbykenttää. Olga ei ilmeisesti hirveästi nauttinut reissusta, onhan heillä kotona isompi maneesi, mitä Ypäjällä. 😂

Kaiken kaikkiaan leiri on ollut todella hyvä, ehdottomasti parhain tähän mennessä. Suhteellisen pieni ryhmäkoko oli mahtava, sillä kaikki mahtuivat hyvin pöydän ääreen sekä Peninan pieneen punaiseen autoon. Ohjelma täällä ollut todella monipuolista, joten leiri on ollut täysin hintansa arvoinen! Tulisin todellakin uudestaan, jos on kiinnostusta Peninalla järjestää näitä leirejä lisää. 

Alla vielä upotettuna video 'hiitistämme'. Videon on kuvannut Roosa, joten kädenjälkeni ei näy, kuin editoinnin muodossa. 


22.7.2017

NYT ON KÄDET HIEMAN HELLINÄ..

Blogileirin toinen päivä alkaa loppua ja kello alkaa näyttää nukkumaanmenoaikaa. Päivän kuulumiset ehdin kuitenkin kirjoitella vallan mainiosti, mutta toinen testipostaus odottaa viimeistelyänsä. Sen kirjoittaminen on nyt vielä hieman kesken, joten sen julkaisemisessa saattaa mennä tovi. 

Tänään (22.7) oli lauantai ja leiriviikonloppu on harmiksi puolessa välissä. Ohjelma on ollut todella monipuolista, sillä tänään bloggaajat pääsivät aamulla ratsastustunneille, päivällä kirjoittamaan testipostausta tietyistä tuotteista sekä illalla vikellettiin. Vikellyksestä tykkäsi todella moni, sillä muutama halusi mennä Kepan kyytiin uudelleen. Itse kuvasin vikellyksen, joten en itse vikeltänyt (enkä olisi varmaankaan pysynyt selässä edes ravissa).



Vikellyksen jälkeen Betty ratsasti hevosellaan ja minä ohjasajoin Maunolla on asiaa -blogin Maunoa, jota kengitimme eilen. Maunolla oli ollut ilmeiseti vuoden tauko ohjasajosta, joten Maunon reagointiin suhtauduttiin hieman varauksellisesti. Mauno varustettiin kahdella juoksutusliinalla sekä vuoksutusvyöllä ja menimme Alexin kanssa kentälle pyörimään. Alex talutti minut ja Maunon kentälle sekä Alex talutti noin viisi minuuttia Maunoa. 

Kun Alex irrotti riimunnarun, Mauno hieman innostui ja oli valmiina ravaamaan. Kävelimme kuitenkin erilaisia ympyröitä sekä teimme pysähdyksiä, jotta Mauno rauhoittuisi. 15 minuutin kävelyn jälkeen Mauno rauhoittui hieman ja jopa rentoutui.




Maunoa oli mielestäni todella mukava ohjasajaa, vaikka se oli todella reipas. Alussa sain kirjaimellisesti lähes juosta sen perässä, jotta pysyisin ohjastuntumalla. Se oli hyvinkin erilainen, verrattuna päivällä ohjasajamaani Putteen. Putte kulki todella rauhallisesti sekä näki, että se oli tottunut siihen hommaan. Puten kanssa kävelimme noin 20 minuuttia, kunnes alkoi tulla jo hiostavan kuuma ja kävimme kävelyhetken jälkeen napsaisemassa muutamat kuvat. 




Postauksen kuvat Tytti ja Olga.

21.7.2017

IRTOKENGÄN PERUSTEET

Heippa kaikille! Playsson.netin järjestämän blogileirin ensimmäinen päivä alkaa olla putkessa. Päivä on ollut aivan mahtava sekä huomisesta tulossa vielä parempi. Saavuimme Ypäjälle Tytin kanssa noin puoli kolmen aikoihin, jonka jälkeen majoituimme heti. Hetken Tytin kanssa juteltuamme lisäsimme sänkyihimme lakanat ja pohdimme sitä, miten saisimme ikkunan auki. Onneksi Penina ilmestyi paikalle ja ratkaisi ongelmamme. 

Leirillä on neljä bloggaajaa, mikä on mielestäni juuri ihanteellinen määrä. Mahdumme kaikki yhteen huoneeseen, josta varmaan kuuluu aina vapaa-aikoina hirveä meteli ulkopuolelle. Bloggaajina ovat Tytti, Olga ja Betty. Erityisesti Olgan tapaamista olin odottanut innolla, sillä hän tekee todella hienoja ulkoasuja. Myös hänen suomenhevosensa Ilo on todella suloisen näköinen.

Tämän päivän (21.7) ohjelma sisälsi infon tulevasta viikonlopusta, ruuan ja illan lopuksi pienen esityksen irtokengän poistamisesta sekä kengityksestä. Kengitystä suoritti Alex Muurinen, joka kengittää työkseen. Esityksen lopuksi leiriläisetkin pääsivät kengittämään Maunolla on asiaa -blogin Maunoa, joka seisoi rauhallisesti koko operaation ajan. Naulan lyöminen tuntui olevan pelottavin asia koko kengityksessä, koska ''mitä jos se uppoaa syvälle kavioon?'' Itse jätin suoraan kyseisen ohjelman väliin selkäni takia, joten seurasin vierestä lähinnä muiden henkisenä tukena.


Penina kehotti meitä kirjoittamaan luonnoksiin tai blogiin postausta irtokengän kiinnittämisestä sekä koko prosessista, mikä kengitystilanteessa tapahtuu. Kuvia tulikin räpsittyä lähes sata sekä videoita muutama kappale. Meillä oli leiriläisten kesken leirivideo mietinnässä, josko sellaista kokoaisin kasaan. Varmaan tulee, jos tietokoneeni Movie maker suostuu yhteistyöhön kanssani. Siihen asti suhtaudun leirivideoon varauksella.

Jos nyt vihdoin päästäisiin itse aiheeseen, nimittäin irtokengän kiinnitys sekä irtiotto. Alex piti meille hidastetun version kengityksestä, koska nopea tahti olisi varmaan tullut liian vaikeasti omaksuttava ainakin itselleni. Tosin itsellä herpaantui välillä keskittyminen hyvinkin vahvasti, joten hidastetustakaan versiosta en saanut täysin selvää. Onneksi itse leiriläisten kengityksen aikana Alex seurasi vierestä ja ohjeisti tarvittaessa.

Kavio puhdistetaan harjalla ja kaviokoukulla tarkasti, jottei kengän ja kavion väliin jää ylimääräistä roskaa. Lisäksi kaviota voi vuolla, mutta sen tekee yleensä kengittäjä. 


Kengityksen alussa siistitään ensimmäiseksi ylimääräiset repaleet kavion reunoilta. Jos ne jättää paikoilleen, saattaa ylimääräinen pala repiä lisää kaviota. Siksi palat on leikattava siististi juuresta kengitykseen tarkoitetulla kavioleikkurilla, eli eräänlaisella pihdeillä. Käsillä paloja ei saa repiä pois, koska voit samalla repiä muuta kaviota.

Sen jälkeen tarkistetaan kavioon tulevan kengän suoruus. Vinoa kenkää ei saa kengittää, sillä muuten kengän puolet jäävät epätasaisiksi ja näin likaa menee enemmän kavion toisen puolen kengän alle. Suoruuden voi tarkistaa helposti laskemalla kengän tasaiselle alustalle, esimerkiksi pöydälle ja katsoa sen, että heiluuko kenkä. Jos heiluu, on kenkä vino ja jos se pysyy paikallaan, on se suora.

Kolmantena vaiheena suoristettu kenkä sovitetaan kavioon ja kenkää muokataan tarvittaessa hakkaamalla. Olette varmaan nähneet kengittäjän hakkaavan vasaralla kenkää muotoonsa. Näin varmistetaan parhaimman kokoinen kenkä hevoselle. Kenkä saa olla leveimmän kohdan takaa hieman pidempi kuin itse kavio, muttei paljon.


Sovituksen jälkeen vuorossa on kengän naulaus paikoilleen. Naulaus aloitetaan kavion kärjestä, sillä ensimmäiset naulat ratkaisevat kengän paikan. Kenkää saa hieman siirrettyä, jos naulaa vajaaksi jääneen puolen ensiksi. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tämä kohta oli leiriläisten mielestä kaikista pelottavin. Kuumoteltiin lähinnä naulan osumista väärään kohtaan, koska meidän taidoilla se olisi täysin mahdollista. Betty kengitti kyllä erittäin sujuvasti, lähes ilman Alexin apua.

Naulojen hakkaamisen jälkeen vuorossa on kotkaus, eli naulojen taivuttaminen kavioon, jotta ne saataisiin leikattua ja hakattua koloihin turvallisesti. Naulat leikataan kengitykseen tarkoitetuilla leikkureilla ja naulan pään alapuolelle hiotaan eräänlainen kuoppa, johon naula isketään. Tapoja on kaksi, mutta leiriläiset tekivät tuolla helpommalla. Kuopan hioaisella varmistetaan se, ettei naula törrötä ulos päin kaviosta.

Viimeisenä vaiheena kavion kenkä lyödään kunnolla kiinni, jottei se irtoaisi uudelleen (ainakaan ihan heti.) Pihdeillä painetaan kenkää kavioon sekä hakkaamalla vasaraa kaviota vasten, varmistetaan pysyvyys. Jos kenkä tuntuu olevan hyvin paikoillaan, eikä silmämääräisesti näe mitään lyöntivirheitä tai kengän vinoutta, pitäisi sen pysyä paikallaan kengittäjän tuloon asti. Kaviota voi vielä siistiä raspilla, ettei nauloja varmasti  ole missään.

Irtokenkä irrotetaan kaviosta niin, että nauloja yritetään irrottaa pihdeillä hakkaamalla naulan kärki kaviosta ylös. Jos kuitenkin se ei onnistu mahdollisen kuopan takia, on pihdeillä vain yritettävä kavion lopusta irrottaa kenkää niin, että irroituspuolia vaihdellaan jatkuvasti. Kavion etuosassa viimeisten naulojen kohdalla on kenkää revittävä sisäänpäin kohti sädettä. Näin et revi muuta kaviota mukanasi.

#tyä_miäs
Irtokengän perusteet olivat minun havaintojen mukaan tuossa. En itse kuitenkaan kokemattomana sekä ikinä ketään kengittäneenä lähtisi neuvomaan kenellekään irtokengän kiinnitystä. Jos et osaa varmasti itse kiinnittää irtokenkää, en lähtisi edes yrittämään ilman kokenutta henkilöä tai kengittäjän neuvoja. Usein irtokenkä kannattaa vain irrottaa, ellei hevosen kaviot ole todella ohuet ja huonokuntoiset. Mira (yksi leiriavustajista) kertoi, että hevosalalla irtokengän kiinnittäminen sekä irtiotto on hyvin arvostettu taito. Työhaastattelussa erotut kuulema eduksesi, jos osaat kiinnittää kengän kavioon.

Kengitysvaiheiden yhteenvetona on puhdistus tarkasti, ettei kengän ja kavion väliin jää turhaa likaa. Toisena vaiheena kaviosta siistitään kengitykseen tarkoitetulla leikkurilla ylimääräiset irtopalat siististi, juuresta napsaisten. Kolmantena tarkistetaan kengän vinous. Vinouden voi näppärästi tarkistaa asettamalla kengän tasaiselle alustalle ja katsoa heiluuko se. Sitten sovitetaan kenkä kavioon ja mahdollisesti taotaan alasimen avulla kenkää paremmaksi kavion muodolle.

Kengän naulaus kavioon kiinni on seuraavana vuorossa. Tarkistetaan vielä kengän sopivuus ja lyödään kaksi ensimmäistä naulaa kiinni kavion molemmilta puolilta. Aluksi naula naputellaan kiinni, jonka jälkeen se lyödään kunnolla kiinni kengitysvasaralla. Kiinnityksen jälkeen naulojen päät katkaistaan ja hiotaan kavioon kiinni, tehden eräänlainen kuoppa naulan kärjelle. Lopuksi sitten kenkä lyödään varmistukseksi vielä kunnolla kiinni.

20.7.2017

KUINKA SAADA ERILAISIA FONTTEJA GIMPILLE?

Hei kaikille! Tänään ollaan apupostauksen parissa, sillä sain Ponivoimat pelissä -blogin Eeviltä aivan mahtavat ohjeet siitä, miten Gimpiin saa ladattua lisää fontteja. Olen itse kamppaillut tämän kyseisen kysymyksen kanssa lähes vuoden, mutta nyt vihdoin sain siihen vastauksen. Tiedän, että siellä yhä moni lukijoista miettii samaa kysymystä, joten päätin tuoda asian ilmi postauksessa. Itselläni on Windows 8 -käyttöjärjestelmä ja minulla on käytössä Gimp 2.8.


1. Aivan ensiksi sinun tulee mennä *www.dafont.com* sivulle. Sinulle aukeaa yllä oleva näkymä. Kyseiseltä sivulta sinun täytyy valita kategoria (lista) tai rullata sivua alaspäin, josta löydät uusimmat fontit. Kun olet löytänyt mielestäsi fontin, kuten minä alla olevan Sophian, teet näin:


2. Painat kohdasta download, jonka jälkeen näytöllesi ilmestyy jonkin sortin kuvake. Siinä kysytään eri vaihtoehtoja fontille, esimerkiksi tallenna tai avaa. Klikkaa kohdasta tallenna ja päädyt todennäköisesti koneen tiedostoihin/kuviin. Itse lataan fontit yleiseen kansioon koneelleni, jossa ovat kuvat, videot, blogitiedostot sekä muut asiat, joita tarvitsen.


3. Mustalla ympyröity tiedosto on kyseinen fontti (punaisella ympyröity on fonttikansioni, johon kokoan jo ladatut fontit) ja sitä klikkaamalla pääset kyseiseen tiedostokansioon. Kansiossa on tiedosto, jossa lukee TrueType-fonttitiedosto. Klikkaat kyseistä tiedostoa ja näytöllesi avautuu alla oleva kuva:


4. Klikkaa kohdasta ''asenna'' ja tietokone suorittaa fontista riippuen noin kahden tai kolmen sekunnin latauksen. Asennuksen jälkeen fontti on tietokoneessa ja sitä voi käyttää Gimpissä sekä muissa kuvanmuokkausohjelmissa. Itse aina lataamisen jälkeen siirrän yleisestä kansiosta fontit tuohon omaan asennetut fontit -kansioon. Näin en lataa uudestaan jo aikaisemmin lataamiani fontteja, vaan voin lataa suoraan uudet fontit yleiskansiosta. 

5. Viimeisenä vaiheena Gimp tulee käynnistää tai jos se on jo päällä ennen lataamista, tulee se sammuttaa ja käynnistää uudelleen. Fonttien lataus kestää hetken, minuutista eteenpäin. Kannattaa mieluummin ladata pari fonttia, kuin monta kerralla. 

Näin helpot olivat vaiheet, kiitokset Eeville! Toivon, että joku sai näistä ohjeista apua ongelmiinsa. Olen itse etsinyt ohjetta fonttien lataamiseen lähes vuoden, mutta koska en ole niitä löytänyt, olen nykyisin bannereiden fontit joutunut Picmonkeyllä lisäämään. Nyt saan bannereihin täysin sellaiset fontit, jotka itse haluan. Kertokaa kommenteissa, oliko postaus hyödyllinen!

18.7.2017

200 LUKIJAA + ARVONTA

Heipsan! En ajatellut todellakaan kirjoittavani tätä postausta näinkin nopealla aikataululla. Noin neljä päivää sitten aloin mainostamaan tätä 200 lukijan arvontaa, joka tulisi pian, sillä lukijamääräni alkoi hipomaan sitä 170. Pistin Instagramiin vinkkiä, että nyt kannattaisi todellakin liittyä lukijoiksi. Noin kolme päivää sitten rupesin kyselemään yhteistyökumppaneita tähän arvontaan ja ensimmäinen jolta kysyin, vastasi myöntävästi! Siitä päivä myöhemmin ja arvontapalkinto oli päätetty. Nyt vain odottelin 185 lukijan paalua, jotta voisin julkistaa yhteistyökumppanin. 

185 lukijaa sitten täyttyi ja paljastin myöhässä noin 190 lukijan kohdalla yhteistyökumppanin. Se on siis Funnyponnytex. Funnyponnytex on kotimainen pienimuotoinen yhden henkilön yritys, joka valmistaa uniikkeja ja (oikeasti) kestäviä hevosvarusteita oman makusi mukaan. Sen sivut löytyvät Facebookista, mutta nyt tilauksia otetaan harkiten valmistajan omien kiireiden vuoksi. Funnyltä olen tilannut esimerkiksi oman ajotakkini, kypäränpäällisen ja paljon rintaremmejä sekä korvahuppuja poneille! Varusteet ovat ihanan halpoja ihan siihenkin nähden, ettei tosiaan kovin helposti samanlaisia varusteita tule muualla vastaan. 

Jaskan rintaremmi sekä korvahuput ovat kyseiseltä yritykseltä

Odottelin 190 lukijan jälkeen noin muutaman tunnin, sillä tein www.puoliveriunelmia.blogspot.com ulkoasua. Minua informoitiin aktiivisesti lukijamäärästäni hevosbloggaajien Whatsapp-ryhmässä. Kiitokset heille, ei tarvinnut omaa blogia käydä kuin kerran katsomassa! 😂 200 lukijaa sitten vihdoin ja viimein täyttyi, olen todella kiitollinen jokaiselle! Erityiskiitokset vielä vanhoille blogini lukijoille, jotka antoivat hyvän pohjan arvonnalle. 

Kuten sanoin, en ollut ehtinyt vielä edes blogiin arvonnasta kunnolla postauksen muodossa ilmoittaa. Tämä onkin se postaus ja nyt vielä ilmoitan arvonnasta: pääidea oli arpoa 200 lukijan kohdalla, mutta luku täyttyi parissa päivässä, joten en ehtinyt edes palkintoa käsiini saada. 

Palkintona on siis täydellisen uniikki kärpäsotsapanta, joita en ole missään muualla nähnyt. Kuvat laitan kyseisestä otsapannasta, kun saan tuotteen itselleni kolmen päivän sisällä. Tuotteen kuvaamisesta on vielä kolme päivää aikaa osallistua arvontaan, eli tuote arvotaan 24.-25.7 välisenä aikana. Vielä on mahdollista osallistua alla olevilla ohjeilla, riippumatta lukijamäärästäni: 

  1. Arvonta on blogini rekisteröityneille lukijoille. Sinun täytyy siis lukea blogiani, jotta voisit voittaa tämän. Puhelimella voi liittyä menemällä blogin alareunaan ja painamalla kohdasta ''näytä internetversio''. Lue-nappi löytyy vasemmasta reunasta.
  2. Kommentoi tähän postaukseen nimesi sekä sähköpostiosoitteesi. 
Noin helppoa osallistuminen on, joten miksi jättää osallistumatta? Olen iloinen sekä kiitollinen Funnyponnytexille tämän arvonnan mahdollistamisesta.

10 SYYTÄ OMISTAA HEVONEN

Moikka kaikille! Minulle tuli sellainen äkillinen tarve kirjoittaa kaikista hevosen omistamisen ihanuuksista, sillä muistin jonkun bloggaajan tehneen hieman samankaltaisen postauksen, kertoen muistaakseni vain hevosalasta. Ajattelin muuntaa aihetta hieman ja tässä ovat omat plussani hevosen omistamiselle!
  • Rahasi eivät mene ruokaan, meikkeihin, vaatteisiin tai muihin turhuuksiin. Saat katsoa suoraan pankkitililtäsi rahanmenoa erilaisiin hevostarvikeliikkeisiin, tallivuokraan, Facebook-kirppiksiltä löydettyihin riimuihin sekä hevosen erilaisiin rehuihin.
  • Kaverit kysyvät rannalle, kaupoille, keskustaan, ulos, huvipuistoihin ja ulkomaanmatkoille, mutta hetkinen - sinullahan on hevonen. ''Mä en nyt pääse, mun täytyy mennä tallille...''
  • Tämä on tuttu asia jokaiselle: Suomen kylmä talvi ja märkä kesä. Tallilla vakiovarusteet ovat kesällä kumisaappaat ja sadetakki, talvella viisi eri hupparia ja todella paksu talvitakki. Katsot sitten kateellisena toisten lämpimiä shoppailureissuja.
  • Mites parisuhde? Muut viettävät lämpimän kotoisia parisuhdeiltoja takkatulen ääressä, mutta sinä kirjaimellisesti lappaat p*skaa tallilla iltaan asti.
  • Aamulla myöhästyt bussista tai bensatankki näyttää tyhjää, jonka takia myöhästyt koulusta tai töistä. Päivä lopulta pulkassa ja vihdoin pääset kotiin, ehkä tosin hieman nyrpeän oloisena. Ruokaa ei ole tehty ja kaiken lisäksi kolautat vielä varpaan ovenkulmaan. Lähdet nälkäisenä tallille ja tietysti sataa kaatamalla. Hevonen jumittaa, tappelee vastaan, eikä kuuntele sinua. Kuulostaako tutulta?


  • Rahat ovat muutenkin vähissä ja saat soiton tallilta, jossa mainitaan hevosesi loukanneen jalkansa. Mars klinikalle ja viimein lopulta poistut sieltä vähin äänin paikalta, tosin tuhannen euron laskun ja puolirampaisen hevosen kanssa.
  • Olet juuri päättänyt panostaa viimein sadeloimen hankitaan ja kun se vihdoin saapuu, on pankkitili taas 300€ kevyempi. Viet loimen hevoselle ja seuraavana aamuna talliin päästyäsi tämä 300€ loimi on 300 eri kappaleessa.
  • Viimein olet löytänyt ajan lähteä julkisille paikoille ihmisten ilmoille, esimerkiksi shoppailemaan. Jippii, naama kuntoon ja sitten vain vaatteet päälle. Hetkinen, jotenkin koko vaatekaappisi haisee hevoselle?
  • Kisapäivä, vihdoin ja viimein! Koko talven ahkera treenaus palkitaan ja osoitetaan tänään. Odotukset suoritukselle ovat siksi kovat, mutta toisin käy. Hylkyhän sieltä sitten tulee. '':)''
  • Ja vaikka hevoselämäsi koostuu näistä yhdeksästä erittäin hyvästä syystä omistaa hevonen, antaa tämä harrastus kuitenkin niin paljon. Hevonen kuitenkin lohduttaa (yleensä) huonoina päivinä ja vaikka ei aina mene niin putkeen, niin et voi olla sille vihainen. 
Kuulostiko mikään kohta sinun korvaan tutulta? Pistä toki kommenttia, jos samaistuit edes yhteen näistä. Muista liittyä lukijaksi, sillä kohta arvotaan 200 lukijan palkinto. 

17.7.2017

MITÄ PAKKAAN BLOGILEIRILLE MUKAAN?

Heippa kaikille! Nyt on maanantai ja perjantaina menen Ypäjälle, Playssonin järjestämälle blogileirille. Tähän postaukseen olen suurin pirtein koonnut kaiken, jonka pakkaan mukaan kyseiselle leirille. Jos jotakin vielä kiinnostaa leiri, Playsson.net sivulla on vielä paikkoja vapaana. Kuten sanoin, tässä eivät ole lähellekkään kaikki tavarat. Mukaan pakkaan lisäksi vielä kypärän, lisää vaatteita, petivaatteet, rahaa, hygieniatarvikkeet, kameran ja muut tarpeelliset tavarat.


Mukaan lähtee tietysti kamerani, 17-85mm objektiivini sekä 70-300mm objektiivi. Molemmat akut ja muistikortit lähtevät myös sekä laturi ja usb-johto kuvien siirtämistä varten. Kameralaukkuahan minulla ei ole, joten tavarat kulkevat ihan laukussani.


Ylhäällä on osa hygieniatarvikkeistani ja muut tarvikkeet, joita tulen tarvitsemaan. Tästä siis puuttuu shampoo (tämän viikon kuluessa katson tarvitsenko, sillä olen pidentänyt hiusten pesuväliä), lisäksi mahdollinen hoitoaine, hiusharja, meikinpoistoaine, hajuvesi, deodorantti, kuivashampoo, Beauty blender, kulmakynä, peiteaine silmille, huulirasva ja kasvorasva. Joudun varmaan atoopikkona ottamaan myös toista rasvaa mukaan. Tähän tulee lisäksi hammasharja ja tahna.


Kuulokkeet, sillä en elä kirjaimellisesti ilman musiikkia. Otan myös puhelimen laturin sekä matkalaturin, koska akkuni loppuu neljässä tunnissa jatkuvalla käytöllä (oma vika - puhelin öisin laturissa). En tiedä, tarvitsenko sielä kuitenkaan puhelinta niin paljoa. Vapaa-ajalla ehkä, mutta jätän sen kuitenkin työpajojen ajaksi taskuun.


Läppäri lähtee ehdottomasti mukaan, sillä sille tulee käyttöä. Sillä on niin paljon helpompi tehdä kaikki, tosin omani on joskus hieman hidas. Viikon lopulla ajattelin lataa lightroomin kokeiluun, jotta saan sillä muokattua kuvat leirille. Myös läppärin laturi tulee mukaan. Ehdin jo pelästyä, että joudunko oikeasti ottamaan tietokonelaukun, mutta onneksi uusi laukkuni ajaa asian todella hyvin.



Nämä tulevat tarpeeseen, nimittäin kumi ja kynä. Muistiinpanovälineet olivat listassa, mutta otan kyllä muutaman kynän enemmänkin. Myös terotin sekä viivoitin lähtee mukaan, sillä en halua tehdä mitään hutiloituja merkintöjä leiriltä. Blogiin tulee muuten tärkeimmistä asioista koostetta, en tiedä vielä tuleeko joka päivä yksi postaus vai viikon lopuksi yksi suuri.


Minulla onkin ollut hoppu valmistella tämä loppuun, nimittäin blogivihkoni. Se on yhä keskeneräinen ja minun pitäisi saada se valmiiksi ennen viikonloppua. Vihko minttiin, eiksje 😂 
Tuo on takakannesta aika tylsä, ajattelin vetää sen mustalla jeesusteipillä. Saapahan jotain väriä sekin.


Älkää huoliko, en oikeasti ota näin vähän vaatteita. Tähän kokosin ainakin ne, mitkä otan. Juoksuhousut, verkkarit ja ehkä farkut. Otan myös yhdet tai kahdet collegepaidat tai yhden hupparin. Kaksi t-paitaa lähtee myös mukaan sekä sukat. Bikinit ovat mietinnässä, mutta shortsit ja Converset lähtevät ainakin mukaan.

Jos teillä on antaa vielä vinkkejä leirille tavaroiden suhteen, niin otan niitä mielelläni vastaan. Postaus oli aika lyhyehkö, mutta pääidea oli aika selkeä.

ALOITTELEVAN RAVIURHEILIJAN ABC osa 1 sanasto

Heippa kaikille! Sain eräästä Whatsapp-ryhmästä mielestäni todella hyvän postausidean. Ajattelin heti ihan, että miksei? Minun onkin jo pitänyt tehdä tämän tyylinen postaus raviurheilusta. Nyt sain motivaatiota siihen ja tässä se on! Osia tulee olemaan kolme tai neljä ja osissa puhutaan ponipainotteisesti. Tietysti asiat koskevat myös hevosia, mutta en viitsi kirjoittaa jokaiseen selitykseen ''hevoselle tai ponille''. Tässä osassa tutustumme laajemmin raviurheilun sanastoon ja valitsin tähän postaukseen minusta tärkeimmät sanat, joita varmasti kuulee raveissa.

1. Enn, ennätys - ennätys, jonka poni on juossut itsellensä. Juoksuennätyksen mukaan poni ilmoitetaan eritasoisiin lähtöihin ja ennätys jää ponin rekisteriin. Ennätystä ei nollata, sitä voi vain parantaa. Mitä nopeampi ennätys, sitä pidemmälle takamatkalle joutuu lähdöstä riippuen.

2. Aly, autolähtö, ryhmäajo - autolähtö on yksi lähetystapa raveissa. Poneille niitä on harvoin, mutta muutamaan otteeseen vuodessa. Autolähtöä ei harjoitella korttikurssilla etukäteen, vaan kaikkien oletetaan osaavan sen teoriassa. Ponit kerääntyvät siis lähtöauton taakse ja juoksevat tietyn matkan ennen lähtölinjaa. Autolähetyksessä ennätyksellä ei ole sinällään väliä, kaikki lähtevät samalta matkalta, joten nopeimmille tämä lähetystapa on hyvä. Lyhenne tälle on aly.

3. Pakki, takamatka -  takamatka, eli perusmatkan lisäksi juostava lisämatka. Mitä nopeampi, sitä pidemmälle taakse joutuu volttaamaan. Paalulla juoksevat usein lähdön hitaimmat ponit, riippuen siitä onko poni parantanut ennätystään välistartissa. Pisin takamatka on yleensä 120 metriä, ja takamatkat on 20 metrin välein (20m, 40m, 60m, 80m, 100m, 120m)

4. Hiitti - kilpailuvauhtinen harjoitus raviradalla. Pyritään siis ajamaan samaa vauhtia, kuin startissa ja käydään samalla kellottamassa vauhdit tai vain ajamassa tuntumaa. Kisaponini Agnen kanssa tarkoitus juurikin mennä vielä kokeilemaan Riihimäelle lämmittämätön hiitti, josko se toimisi paremmin sille. 

5. Paalu - lyhin juostava matka, eli esimerkiksi jos juostava matka on 1100m, niin paalulta lähtevät ponit juoksevat sen 1100m. Pakilta lähtevät juoksevat aina pidemmän matkan, riippuen ennätyksestä. Yleensä paalulta starttaava numero yksi johtaa koko volttia.

esittely c) Anni Pylväläinen

6. Esittely - esittely on joko käänteisessä (16,15,14...) tai oikeassa (1,2,3...) järjestyksessä tapahtuva radalle tuleminen. Esittelyssä kuskien pitäisi tervehtiä tuomaristoa katsomalla heihin päin ja jatkaa esittelystä suoraan volttipaikoille. Esittelyrinkiin kokoonnutaan ennen starttia radan ulkopuolella varikon läheisyydessä.

7. Varikko - tallialue, jossa ponit valjastetaan, kävelytetään, hoidetaan ja tehdään muut tarpeelliset asiat startin kannalta. Sinne myös parkkeerataan autot ja siellä voi yleensä lämmitellä ponia jossain.

8. Monte - raviratsastusta. Ponit starttaavat muuten samalla tavalla, mutta kärryjen sijasta ponilla on ohjastaja selässä. Montessa on paino- ja pituusrajoja ja ne saa selville www.hippos.fi sivulta. Montelähtöjä järjestetään harvoin, syytä en sille tiedä.

9. Hll - lyhenne sanasta ''hylätty liiat laukat'', joka on varmaan yleisin hylkäämisen syy poneilla. Ennen ponit hylättiin viidennestä laukasta, mutta nykyisin kolmannesta. Tuomarit ovat mielestäni ehkä joillain radoilla hieman valikoivia, ketkä hylätään ja ketkä ei. Laukkojen laskeminen on myös hieman kyseenalaista, sillä haparoinnista tai pikkuisesta pompusta saatetaan saada joskus laukkamerkki ja joskus ei.

10. Hkä - tämä on lyhenne sanasta ''hylätty kävely''. Poni siis kävelee juostavan matkan aikana ja siitä hylätään heti. Ruusu on kerran hylätty kävelemisestä Lahdessa ja jälkeenpäin se nauratti todella paljon.

11. x - kirjain 'x' ponin ajan jälkeen tarkoittaa sitä, että poni on laukannut startissa. Jos esimerkiksi poni saa ajaksi 2.43,7 ja ajan perässä on laukkamerkki (x), on poni laukannut.

12. Hml - lyhenne, ''hylätty maalilaukka''. Itselle käynyt kerran näin, voitto olisi napsahtanut, mutta Jaska nosti laukan juuri maalin kohdalla. Jos poni siis laukkaa maaliin, se hylätään. Lyhenne tunnistetaan tästä: hml 1/2/3 tai niin edespäin, riippuen sijoituksesta tietysti. Oma tulos oli siis hml 1, eli hylätty maalilaukka 1.

Pikalukkovaljastus

13. Kuski - ohjastaja, joka ajaa ponia lähdössä. Ohjastaja tarvitsee ajoluvan, joka on poneilla yleensä P tai C. P tarkoittaa poniajolupaa ja C-ajoluvalla saa ajaa myös hevosia, mutta 15 hevosstartin jälkeen shetlanninponeja ei saa enää ajaa. P-ajoluvan saa 10-vuotiaana ja C-ajoluvan saa 16-vuotiaana.

14. Väliaika - väliaika tarkoittaa poneilla yleensä sitä aikaa, mitä nopeutta juostaan esimerkiksi kilometristä katsottuna 500 metrin kohdalla.

15. Tasoitusajo - tämäkin on ryhmäajon kanssa samantapainen, eli lähetystapa. Tässä vain ei ponit lähdekään auton takaa, vaan kaikki juoksevat omissa volteissaan ennätystensä mukaan. Tämä on poneilla ehdottomasti suosituin ja käytetyin lähtötapa.

16. Voltti - voltti on se rinki/alue, jossa ponit juoksevat tasoitusajossa. Olette varmaan nähneet ennen starttia ponien tai hevosten pyörivän ympyrää joissain kohti rataa? Se on voltti.

17. Startti, lähtö - tarkoittaa ajettavaa matkaa, johon poni ilmoitetaan. 

18. Välistartti - välistartti on sellainen, jossa vaikka poni on ilmoitettuna 2.7 juostavaan starttiin ja myös 4.7 juostavaan starttiin. Tässä tapauksessa 2.7 on välistartti ja jos poni parantaa ennätystä 2.7, ei uutta ennätystä kirjata niin, että 4.7 olevassa startissa mahdollinen volttipaikka vaihtuisi.

19. Hiittarit - hiittikärryt, eli hieman kevyemmät treenikärryt, kuin koppakärryt. Tosin nämä ovat kuitenkin raskaammat, kuin kilpakärryt. Itselläni ei ole koskaan ollut hiittikärryjä, vaikka ne ovat olleetkin suuri unelma.

20. Kilpurit - kilpakärryt, eli ne kärryt, joilla ajetaan starteissa. On potkupuomillisia, hiilikuituja ja monia muita erilaisia kärryjä. Iltaravihevosten, eli huonompien hevosten kärryihin ei niin paljoa panosteta, kuin suomen korkeimman tason kilpahevosten kärryihin.

21. Koppikset - treenikärryt, eli koppakärryt. Tämä on ainoa treenikärry, jossa on kahden mahdollista istua ajon aikana (ellei lasketa opetus- ja tandemkärryjä). On olemassa muidenkin kärryjen tapaan paljon erilaisia koppakärryjä, mutta omasta kokemuksesta tehdasvalmisteiset ovat parhaimmat. Lisäksi lisäturvaa tuo jalkatilassa oleva reikä ponin takajalkojen kohdalla, sillä jalat saa sinne väliin mukavasti, eikä tarvitse käsillä pitää kiinni kärrystä.

22. Voilokki - voilokki on lähtönumero ponin selässä. Harvoin, mutta joskus numeroita näkee myös ponin kaulassa, päässä tai selässä ylöspäin suunnattuna, mutta ne ovat enemminkin korttikurssilla käytettäviä numeroita. Lähtönumero tulee joko kiinni molemmille puolille siloja tai sitten kiinni ponin selkään, mutta kiinnitys on molemmilta silan puolilta.



23. Pruuvi - ennen virallista starttia juostava harjoitus/näytös erityisesti toton pelaajille. Poneilla ei ole pruuvausta, sillä poneja ei totota.

24. Kuolemanpaikka - kuolemanpaikka on juoksujärjestyksessä johtavan hevosen rinnalla oleva paikka. Eli lähtöä johtava (1) juoksee sisäradalla ja sen vieressä takaa katsottuna oikealla on rata kaksi. Kuolemanpaikka on siis radalla kaksi, johtavan vieressä.

25. Lämppä - lämmitys ennen starttia. Yleensä radalla tai varikkoalueella tapahtuva juokseminen, josta poni vetreytyy ja lämpenee. Meillä on lämmitetty 1-2 kierrosta radalla, mutta nyt Agne paransi seitsemän sekuntia ilman lämmitystä radalla, joten ratalämmityksen jätämme pois.

26. Keulapaikka - keulapaikka tarkoittaa johtavan (1) hevosen juoksupaikkaa. Se hevonen, joka kirii hienosti johtavaksi tai joka on johtanut lähtöä koko ajan, on keulapaikalla.

27. Nappisarja - nappisarja on täydellisesti sopiva sarja juuri sinun ponille. Meillä neljän vuoden aikana ei ole tainnut kuin kerran tai kaksi olla nappisarjaa lähellä, mutta kun oli niin voitto sieltä tuli.

28. p. 3.21,0 + 20m / 4,0s 1140m - tämä on startin sarjamääritys. Eli punaisella värjätty numeroluku tarkoittaa paalua, josta hitaimmat ponit lähtevät. Paalulla toisin sanoen ovat siis 3.21 aikaiset ja hitaammat. Sinisellä värjätty luku tarkoittaa pakkia. 20 metriä lisätään aina joka neljäs sekunti, eli 3.21 ajasta miinustetaan 4,0s (neljä sekuntia). Näin ollen 20 metrin takamatkalle joutuvat 3.21-3.17 aikaiset ponit. 40 metrin takamatkalta taas miinustetaan tuo neljä sekuntia, mutta nyt ne sekunnit lähtevät tuosta 3.17 ajasta. Vihreällä värjätty luku tarkoittaa juostavaa matkaa ja paalun ponit juoksevat tuon 1140 metriä, mutta mitä pitempi takamatka, niin sitä enemmän juostavaa on.

29. 2.40,0 ja hit. - tämäkin on sarjamääritys. Suurin takamatka voi olla vain 2.40 aikaisilla, eikä starttiin saa ilmoittaa nopeampia.

30. Aamumies / Inni Helluntainen 1120:1 3.11,7ake 2.54,6ly 385€ - tämän kaltaisia rivejä näkee esimerkiksi lähtölistoissa. Punaisella on värjätty ponin nimi, vihreällä taas kuskin nimi. Pinkillä juostava matka sekä ratanumero, eli tässä tapauksessa Inni johtaa kyseistä volttia, sillä hän lähtee radalta yksi (radan sisäreuna). Sinisellä merkattu ponin autolähtöennätys ja tumman punaisella ponin volttiennätys. Liila rahasumma tarkoittaa tähän asti voitettua rahamäärää.




31. Pikalukot - pikalukot ovat varmaan nopeimmat silat kiinnittää, mitä nyt on. Ne vain klipsautetaan paikoilleen. Ylempänä oli kuvaa Ruususta ja pikalukkovaljaista. Ne voivat jonkun silmään näyttää haastavilta, mutta ne vain oikeasti klipsautetaan kiinni ja lisätään varmuusremmit. Minulla on Youtubessa valjastusvideo, tosin leikkimielisesti tehty. Se on liitettynä ihan alimmaisena.

32. Normisilat - normisilat ovat yleensä nahkaa. Näissä siloissa on remmit, jotka kiepautetaan kärryjen ympäri. Suoraan sanoen, en itse pidä yhtään normisiloista ja talvella ne eivät ole kovin kivat.

33. Sekki - sekki on poni päätä tukeva remmi, joka pujotetaan kaulan yli aina päästä turvan alle. Malleja on monia, jotkut sekit menevät suuhun kuolaimena ja jotkut taas isona härpäkkeenä turvalla. Yleisin sekki poneilla on alla olevassa kuvassa suomenhevosella käytetty sekki.

34. Päävehkeet - päävehkeet ovat synonyymi suitsille. Eli sama asia, mutta eri sana. Päävehkeissä on yleisesti aina otsapanta, kuolaimet ja muut remmit. Päävehkeisiin saa kiinnitettyä silmälaput.

35. Potkuremmi - potkuremmi on pakollinen varuste, ellei ole potkupuomillisia kärryjä. Se ''estää'' ponia nostamaan takapuolta niin, ettei kavio osuisi mahdollisesti kuskiin. Faktahan on se, että se ei estä kuin pienen pompun, muttei kunnon mahdollista potkua.

36. Alamartingaali - alamartingaali on remmi, joka estää ponin pään nostamisen liian korkealle. Se kiinnitetään mustalaisriimuun ja mustalaisriimu tulee päävehkeiden alle. Jaskalla ollaan käytetty tätä yhdistelmää sekin kanssa.

37. Silmälaput - silmälaput estävät ponin näkemisen halutuille alueille keskittymisen vuoksi. Alhaalla olevassa kuvassa Jaskalla on kokolaput, jotka esimerkiksi estivät sen ojiin hyppelyn. On erilaisia lappuja, esimerkiksi vedettäviä, jotka ohjastaja saa vedettyä pois ponin silmiltä halutessaan. Sitten on puolilappuja ja smurffilappuja, joissa silmälappu laitetaan vain toiselle puolelle.

38. Korvahuput - ne vaimentavat taustamelua jonkun verran ja näin poni voi keskittyä paremmin juoksuunsa. Meillä on tainnut myös kaikilla olla korvahuput joissain kohtaa.

39. Apuaisa - poneilla harvemmin nähtävä varuste, mutta melkein jokaisella hevosella kärryissä käytettävä lisävaruste. Liikkuvat aisat kärryissä siis molemmilla puolilla, joiden avulla ohjastaja voi suoristaa hevosta, jos se juoksee vinossa.

Mitä piditte? Palautetta saa antaa ja sitä toivon. Otan myös kysymyksiä ja toiveita seuraavien osien sisältöjen suhteen. Ps. muistathan liittyä lukijaksi, jotta saadaan kohta arvottua 200 lukijan arvontapalkinto 💖

1. ohjat 2. korvahuput 3. apuaisa

1. rintaremmi 2. sekki 3. pikalukkosilat

Jaskalla normisilat ja tässä näkee kiinnityksen. Jaskalla oli myös lätsä, eli korvien välissä tuo sininen juttu. Lisäksi silmälaput.



14.7.2017

MITEN RAVIPONIA TREENATAAN (päivitetty)

Heippa! Huomasin blogin tilastoja selatessani, että yhä näin kahden vuoden jälkeenkin postaustani *miten raviponia treenataan* luetaan aktiivisesti. Päivän näyttökerrat huitelevat siinä seitsemän paikkeilla. Teksti on mielestäni todella järkyttävää luettavaa, joten päätin päivittää postauksen nykyaikaan. Kerrotut asiat ovat samat, mutta kerron tässä postauksessa kahdesta ponista. Postaus oli silloin todella suosittu ja muistan yhä, miten eräs bloggaaja kopioi alkuperäisen postaukseni sanasta sanaan, vaihtamalla vain oman poninsa nimen sekä ruokamäärät.

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, en ole vieläkään löytänyt muuta ohjetta ponin treenaamisen suhteen, kuin Hippoksen laatiman ohjevihkosen. Siinä ei kovin hyvin asioita mielestäni selitetä, jätetään ehkä kertomatta se realistinen puoli treenaamisesta kokonaan. Nyt kun tarkemmin sitä vielä tutkailin, se oli kirjoitettu lähinnä raviponin hankinnasta. Eli teknisesti ei ole olemassakaan oikeaa ohjekirjaa raviponin treenaamisesta. Ainakaan omaan tietoon en ole sellaista saanut. Sen pidemmittä puheitta, aloitetaanko? Edellisessä postauksessa kopioimiani faktoja raviponeista en liitä tähän, sillä ne voivat tarkistaa sieltä ja alle linkkaan vielä nettisivuja, joista voi käydä kurkistamassa faktoja lajiin liittyen. 

Postaus perustuu TÄYSIN omiin mielipiteisiini ja kokemuksiini, enkä tässä postauksessa yritä kieltää tai suositella mitään treenaustapaa. Näin olen itse tehnyt ja tämän tarkoituksena on antaa vinkkejä toisille. Aloitetaan vaikka raviponin hankinnasta. Minkä ikäistä ponia etsit? Rotu ja sukupuoli ovat myös tarkkaan mietittäviä asioita. Aloittevalle kuskille voisi olla parempi hieman jo elämää nähnyt sekä kokenut kilpaponi. Taas kokeneempi kuski voisi kokeilla hieman nuorempaa projektia ja yrittää sitä radalle. Alle 12-vuotiaat kuskit eivät saa ajaa gotlanninrusseilla, eikä niille ole paljoa lähtöjäkään. Jos ei ole valmis ajamaan 300km yhden lähdön takia, suosittelisin itse shetlanninponeja. Hitaammille ja kaikista nopeimmille shetlanninponeille löytyy huonommin lähtöjä, mutta kyllä niitäkin on. Ihanne-ennätys ponilla on lähtöjen puolesta suurin pirtein 3.00-2.30. Russien ihanneaikoja en tiedä, niitä en seuraa ollenkaan. 


Poneja kannattaa selata erilaisilta sivuilta, kuten Hevostalli.net, Facebook, Hastnet.se ja Tori.fi. Myös hiljaisessa myynnissä voi olla poneja, kannattaa kysyä ehdottomasti Mattilan Erjalta tai eri ponikasvattajilta. Aarteen-ponit ovat menestyneet hyvin raveissa sekä Jokimäen-, Kaunisrannan- ja Usvaniityn ponit. Kun poni on löytynyt, pitää alkaa keräämään tavaroita sitä varten. Alla listattuna ainakin ihan must-have tavarat ponin omistukseen alussa:
  • Valjaat ja kärryt - Pikalukko tai normisilat, itse rakastan pikalukkoja. Normisiloihin en enää palaisi pikalukkojen jälkeen. Eivät ole menneet rikki, vaikka poni hypännyt ojaan ja mennyt makaamaan maahan kärryt perässä! 😆 Valjailla tarkoitan ohjia, päävehkeitä, kuolaimia, mahavöitä, rintaremmejä, häntäremmejä, silatyynyjä ja muita sen sellaisia.
  • Ponin ruuat, kivennäinen ja ravintolisät suositeltavia.
  • Loimia. Talvi-, sade- sekä fleeceloimia. 
  • Helosan ja kuumemittari sekä muita tarvikkeita pieneen ensiapulaukkuun. 
  • Raviponille olisi hyvä joku linimentti jalkoihin.  
  • Riimu ja riimunnaru. Varalle olisi hyvä olla myös toinen pari. 
  • Ämpäreitä, sillä vaikka niitä on kymmeniä, niitä ei ole ikinä liikaa.
  • Harjoja ja pesusieni.
Tuossa tärkeimmät, mitkä pitäisi olla jo ostettuna. Tietysti rahaa pitää olla ja intoa, ensimmäisen viikon jälkeen ei voi luovuttaa. Hevosen omistamisen myötä tavarakaappi alkaa täyttyä jostain ihan ihme tavaroista, kuten nimikoiduista otsapannoista, nameista, karsinakylteistä ja turhista riimuista. Tähän kannattaa varautua valitsemalla mahdollisimman suuri tila tavaroille. 


Ponin ostosta päästääkin suoraan treenaamiseen. Ponin pohjakunnon kehittäminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Itse ajoin Jaskaa noin viisi kertaa viikossa ja Ruusua neljä tai viisi. Jaska, eli Yiazmiin, oli siis noin 12-vuotias kokenut raviponi, joka oli ensimmäinen ponini. Se oli todella kiltti, mutta omisti myös pilkkeen silmäkulmassa. Ruusu, Melrose Cherokee, taas oli viimeisin ponini, joka oli minulla ylläpidossa noin vuoden. Se oli neljä meille tullessaan ja kääntyi viisivuotiaaksi ennen kilpailukautta.

Jaskalla ajoin vuoden 2,2km yhteen suuntaan, eli noin 4,5km tuli yhdestä lenkistä.  Ruusulla ajoin 3,3km yhteen suuntaan, eli lenkistä tuli yli 6,5km. Jaskan tallipaikka vaihtui lopulta, joten silläkin ajettiin tuota yli kuutta kilometriä toinen vuosi. Jaska sai voittokunnon kahdessa ensimmäisessä kuukaudessa sen ollessa minulla, vain ajamalla tuota 4,5km lenkkiä viisi kertaa viikossa, joten pysyttiin siinä aika pitkään. Jaskalla mentiin myös välillä pidempiä lenkkejä sekä sillä ratsastettiin ja lisäksi maneesissa sitä juoksutettiin sekä irtohypytettiin. Ruokinta sillä oli seuraavanlainen: 
Aamuin ja illoin 3dl ponirehua, 10-15ml suolaa ja Feratonea, jossa oli rautaa. Jaskaa kävelytettiin myös aika paljon ja ensimmäisessä tallipaikassa talvisin se veti kavereitani pulkassa. Treeni oli suhteellisen monipuolista, mutta jälkimmäisellä tallipaikalla ei ollut kenttää. Treenit siis jäivät vain ajamiseen, agilityyn, satunnaiseen irtojuoksutteluun ja kävelylenkkeihin. Talvisin ajettiin voimaa ja tasaista ravia, keväällä keskityttiin ylä- sekä alamäkitreeneihin ravin parantamiseksi ja kesällä ajettiin nopeutta. 

Ruusu tuli suoraan Jaskan viimeisimmälle tallipaikalle, joten treeni oli aikalailla samanlaista. Ruusu oli tosin nuorempi, joten sen kanssa ratsastettiin, käytiin usein kävelyillä ohjasajaen ja hypittiin kotitekoisia esteitä. Ruusulle bongasin myös ratsastajan, Elsan, joka vei Ruusua todella paljon eteenpäin ratsain. Elsa aloitti täysin nollasta, eli opetettiin Ruusu kantamaan ratsastajaa ja kesän lopuksi Elsa oli harjoitellut Ruusun kanssa laukkaa, hyppinyt esteitä, opetellut pohkeenväistöä sun muuta. Täydet pisteet Elsalle hänen kärsivällisyydestään.


Varusteista puhun myös edeltävän postauksen tavoin. Varusteilla pyritään parantamaan ponin juoksua startissa sekä ehkäisemään epätoivottuja askellajeja, kuten laukkaa tai peitsiä. Eri ponille tarvitaan erilaiset varusteet ja sopivien varusteiden etsiminen lähteekin aivan tavallisista siloista, ohjista, päävehkeistä, rintaremmistä ja potkuremmistä/potkupuomillisista kärryistä. Vasta näiden jälkeen aletaan rakentaa juuri sen tietyn ponin tarpeisiin soveltuvaa varustekokonaisuutta.

Kaikilla poneillani on käytetty starteissa sekkiä ja tosi harva poni starttaa ilman sekkiä. Sekki pitää pään ylhäällä ja näin tukee juoksua. Lisäksi Jaskalla oli putsit (kumiset asiat, jotka laitetaan ponin kavion päälle, jotka lisäävät painoa haluttuihin jalkoihin), silmälaput, jotka estivät näkemisen sivuille ja kesäisin ne estivät Jaskaa hyppäämästä ojiin kärryjen kanssa, alamartingaali ja mustalaisriimu, jotka pitivät päätä paikalla sekä korvahuput keskittymiseen.

Ruusulla käytettiin puolestaan silmälappuja keskittymiseen, sekkiä mahdollisten potkujen pieneksi estäjäksi ja korvahuput olivat vakiot startissa. Ruusulle ei oikein ehditty kehitellä sopivaa varusteyhdistelmää, sillä se muutti takaisin omistajalle viime syksynä.


Ajo-opetuksesta kerron täysin omin kokemuksin, enkä missään nimessä sano jotain tapaa vääräksi tai oikeaksi. Kuten aiemmin sanoin, postaus perustuu omiin kokemuksiin ja tottumuksiini. Opetin siis Namun (alla oleva poni) ajolle. Menin Vihtiin äidin entiselle työkaverille Jaskan kanssa 2014 kesällä. Äidin entinen kaveri Katri asui aika metsässä ja hänellä oli pieni kolmen hevosen pihatto kotona. Heidän yksi tytär oli matkoilla, joten asuin hänen huoneessaan. Tästä on jo kolme vuotta, joten joitain asioita on saattanut unohtua.

Ensimmäisenä päivänä annoimme Namun nuuhkia rauhassa varusteita sekä tutkia kärryjä. Totutimme sitä aina aamuisin ja iltaisin, koska Namu ei välittänyt oikein mistään ja käyttäytyi kaikissa tilanteissa todella nätisti. Aamulla saimme myös laitettua jo valjaita selkään, toki kiinnittämättä niitä mistään. Iltaan mennessä Namulle oli jo kiinnitetty valjaat ja kokeiltu ohjia kuolaimiin.
Toisena päivänä totutimme valjaiden kanssa namua kärryihin kahden avustajan kanssa. Ohjasajoimme ensiksi kahden muun kanssa ja päivällä tarvitsi enää yhden avustajan. Illalla ohjasajoi onnistui yksin ilman taluttajia.

Kolmantena päivänä aamulla kokeiltiin vielä ohjasajoa ja hetken päästä pistimme kärryt valjaisiin kiinni, toki vielä varsinaisesti kiinnittämättä niitä. Namu ei reagoinut kärryihin mitenkään, joten illalla kiinnitimme kärryt ja kävelimme aluksi ilman ohjastajaa, pelkästään taluttaen. Ponilta ei vieläkään reaktiota, joten kävelin ohjista kiinni pitäen koppakärryjen takana, ikäänkuin ajaen.
Neljäntenä aamuna kävelin taas ohjien kanssa takana, yhden taluttajan kanssa. Kun Namu suoritti taas kerran upeasti, päätin hypätä kärryihin ja vierelle tuli kävelemään kaksi taluttajaa. Taluttajat vähenivät jatkuvasti ja neljännen päivän iltana ajoimme kävellen Elinan kanssa pienen lenkin, istuen molemmat kärryillä. Huippu Namu!


Elinan ottama kuva lähdettyäni Vihdistä
Yhteenvetona se, että raviponin treenaaminen lähtee täysin sinusta itsestäsi. Tuloksia ei synny viikossa, joten tässä touhussa pitää olla kärsivällinen. Postauksen hakusanat ovat:
raviponi, raviponin treenaaminen, shetlanninponi, ravit, ravikilpailu, hevosurheilu, miten raviponia treenataan, raviponin treenaus
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...